4. joulukuuta 2016

Meidän koti

Hei! Blogin hiljaiselo on jatkunut ja toisinaan on käynyt mielessä, että olisikohan jo aika laittaa piste Parempia polkuja - tarinalle ja keskittyä uudenlaisiin juttuihin. Tuntuu kuitenkin, että tämä blogi ja te ihanat lukijat olette olleet sen verran iso osa kuluneiden vuosien kulkua, ettei luopumisen aika ole aivan vielä. Odottelen edelleen inspiraatiota ja suuntaa blogiteksteille, mutta uskon, että sellainen löytyy, kunhan aikaa kuluu ja muutamat isot asiat loksahtavat elämässä tavalla tai toisella paikoilleen. 


Olemme asustelleet Tampereella nyt puolisen vuotta ja päätös tuntuu edelleen hyvältä. Tottahan se suurin ensihuuma on jo laskeutunut, mutta tuntuu aina niin oikealta tulla pitkän työpäivän jälkeen vaikkapa Helsingistä takaisin kotiin. Pääkaupunkiseudulta kaipaan kyllä muutamaa läheistä ystävää, mutta onneksi juna vie Helsinkiin alle kahdessa tunnissa ja pohjoiseenkin hieman nopeammin kuin aiemmin. 

Kuva meidän makkarista. Tykkään viherkasveista tosi paljon, mutta kissa-asukki asettaa niille omat rajoitteensa. Siksi mm. kissan ulottumattomissa roikkuvat kasvit ovat mellä suosiossa.

Asumme tällä hetkellä vuokralla, mutta tarkoitus olisi ostaa ensimmäinen oma koti, kunhan sopiva tulee vastaan. Haaveissamme muutamme Pispalan tai Tahmelan ihaniin maisemiin, mutta todellisuudessa asunto löytynee kuitenkin hieman tavanomaisemmasta kaupunginosasta ;) Olemme puntaroineet paljon sitä, että kuinka kauas keskustasta haluamme muuttaa, kuinka paljon omaa tilaa haluamme, kuinka helppoa toivomme esimerkiksi julkisilla kulkemisen olevan.

Vaikka jonkinlaisena haaveena onkin ehkä pieni omakotitalo järven rannalla (heh kenelläpä ei), niin tällä hetkellä arvostamme kulkemisen helppoutta ja kaupungin tarjoamia mahdollisuuksia sen verran, että olemme kuitenkin kallistumassa lähiöasumisen suuntaan. Oma pieni piha ja mahdollisimman rauhallinen sijainti, mutta kuitenkin kohtuuhyvien julkisten yhteyksien varrella, ja mieluusti alle 10 kilometrin päässä keskustasta, jotta sinne jaksaa kulkea toisinaan myös pyörällä.


Räpsin tänään muutamia kuvia meidän nykyisestä kodista. En ole koskaan seurannut sisustustrendejä tai "harrastanut" sisustamista ylipäätään, joten kotimme on aika monen tyylin sekamelska. Tärkeintähän kuitenkin on se, että oma koti tuntuu itsestä hyvältä! Olemme tehneet nykyisessä asunnossa jonkin verran kompromisseja, sillä ei ole järkevää hankkia juuri tähän asuntoon täydellisesti sopivia juttuja, kun uusi muutto kuitenkin häämöttää lähitulevaisuudessa. Esimerkiksi makkariin haluaisin jossakin vaiheessa puisen sängynpäädyn, mutta toistaiseksi ollaan menty tällä bling-blingillä :-)

Makkarin lisäksi meillä on työ-/vierashuone, jonne on pääosin laitettu kaikki meidän sekalaiset huonekalut. Turkoosi matto on hankinta tähän asuntoon ja siitä tykkäänkin kovasti. Etätyöskentelyn kannalta on kyllä tosi kätevää, että meillä on ihan kunnon työpiste näyttöineen ja näppiksineen, vaikkei se välttämättä niin kaunis olekaan ;)

Työhuoneessa on myös komean kokoinen jukkapalmu. Se viihtyy ikkunan edessä hyvin ja kissakin jättää sen pääosin rauhaan. 

Tällä sohvalla tulee aikas paljon köllöteltyä! Tuo Ikean ruskea sohvapöytä on yksi asia, jonka haluaisin jossakin vaiheessa vaihtoon, mutta toistaiseksi tällä mennään.. Tai vaihtoehtoisesti voisi kokeilla vaikka jonkilaista maalausoperaatiota... :P

Meiltä ei juuri design-huonekaluja löydy, mutta tämä Block-valaisin saatiin joskus digikameran kylkiäisenä. Onhan se ihan kiva! 

Ikkunalauta on ihan parasta sekä minun että meidän vahtikissa-Svepun mielestä! Rahapuu, kaktus ja orkidea koittavat tässä selviytyä.

Sisustusesineet ovat meillä sekalaista seurakuntaa. Suolalamppu, joogakuva, kissapatsaat ja Huuto.netistä alle kympillä ostettu kuparitaulu kaikki sulassa sovussa :D

Ollaan teetetty jonkin verran meidän matkakuvia kehyksiin. Tämä joogahetki auringonlaskun aikaan on yksi reissumuistojen helmiä.

Millaisia sisustajia te olette? Hankitteko sisustusjuttuja uusina vai käytettyinä? Mikä on lempparijuttu tai -paikka teidän kotona just nyt? :)

16. lokakuuta 2016

You can't stop the waves, but you can learn to surf

Blogi on näköjään nyt jäänyt muun elämän jalkoihin, ja moneen otteeseen olen miettinyt, että palaankohan sen pariin enää. Tuntuu, että olen unohtanut melkein kaikki ne syyt, jotka minut aikoinaan innostivat blogin pariin. Toisaalta on kuitenkin mukavaa, että on olemassa tämä vanha tuttu paikka, johon tulla jakamaan kuulumisia ja ajatuksia silloin, kun siltä tuntuu :)

Olemme asuneet Tampereella nyt viitisen kuukautta ja asuinpaikkana tämä tuntuu yhä vain omalta ja oikealta. Ensihuuman laskeuduttua on kuitenkin mennyt aika paljon energiaa uudenlaisen arjen ja elämänrytmin opetteluun. Ehdimme asua Espoossa sen verran pitkään, että olimme "urautuneet" jo tiettyihin rutiineihin; esimerkiksi kauppa- ja kirjastoreissut sekä treenihommat menivät monesti aikalailla ajattelematta ja "autopilotilla". Muutto uudelle paikkakunnalle, vaikka kaivattu muutos olikin, on palauttanut meidät joidenkin perusasioiden osalta jälleen alkupisteeseen.


Treenit sujuivat pk-seudun Sats-Elixialla pitkään mukavasti, ja sain Espoossa asuessani todellisen motivaatioboostin treenatessani loistavan PT:n ohjauksessa yli puolen vuoden ajan. Tampereella olen kyllä liittynyt taas liikuntakeskuksen jäseneksi, mutta en vielä löytänyt täysin oman tuntuista kotisalia tai treenirutiinia. Olen edelleen todella onnellinen saadessani pyöräillä työmatkoja ja olenkin pyrkinyt pitämään kiinni työmatkapyöräilyistä ainakin parina päivänä viikossa. Olo on pyöräilypäivinä aivan eri tavalla energinen ja ajatuskin kulkee ehkä hitusen kirkkaammin!

Kesän ja alkusyksyn parasta antia...auringonlaskut! :)

Treenirutiineita verottaa jonkin verran Helsinkiin suuntautuvat työmatkat, joiden päätteeksi en millään jaksaisi lähteä enää erikseen liikkumaan ainakaan jumpalle tai kuntosalille. Yleensä olen noiltakin reissuilta kotona kuitenkin n. 18.30 - 19 aikoihin, joten periaatteessa voisin vielä hyvin tehdä pienen palauttavan kotijoogan tai kävelylenkin. Käyn jatkuvasti itseni kanssa "keskustelua" siitä, että saanko näiden pitkien päivien päätteeksi enemmän energiaa a) sohvalla löhöilystä vai b) kevyestä liikunnasta. Toistaiseksi kotisohva on vienyt voiton, mutta energiatasoihin se ei ole tuntunut vaikuttavan kovinkaan positiivisesti. Ehkä siis olisi hyvä antaa mahdollisuus myös vaihtoehdolle b! Toki armollinen täytyy itselleen olla, mutta toisinaan armollisuus voi myös olla sitä, että potkii itseään lempeästi takamukselle ja liikkeelle ;)

Lukupiiri on edelleen yksi parhaita juttuja :) Samoin kuin viikoittaiset sushilounaat työkamujen kanssa!

Olen mietteissäni palannut usein tämän blogin alkua edeltäviin vuosiin, jolloin söin huonosti, liikuin tuskin yhtään ja olin väsynyt ja vähäenerginen. Ellen olisi pyöritellyt hyvinvointiin liittyviä ajatuksia lukemattomia kertoja (mm.) täällä blogissa, niin voisin juuri nyt helposti luisua takaisin vanhoihin elintapoihini. Liikkumisesta on onneksi tullut niin pysyvä osa elämääni, että se pysyy jollakin tavalla mukana myllerrysten keskelläkin, mutta esimerkiksi ruokavalion ja ylitöiden tekemisen suhteen lipsuminen onkin jo paljon helpompaa! Tuntuu aika turhauttavalta, että palaan joidenkin asioiden suhteen aina vain alkupisteeseen, mutta ehkä jatkuva aaltoliike kuuluu elämään...? "You can't stop the waves but you can learn to surf"

 Lidlin paistopisteen 100% kauraleipä on uusi ihastus! Namm.

Vaikka jotkut hyvinvoinnin osa-alueet ovatkin juuri nyt hieman heikommissa kantimissa, niin arvokkain oivallus kaikista onneksi kantaa läpi näidenkin aikojen. Nimittäin kyky tuntea kiitollisuutta ja iloita pienistä asioista. Kuinka monesti olenkaan väsyneenäkin tuntenut pakahduttavaa onnea järvimaisemasta, usvaisista aamuista, halauksista ja hellyydestä, kissan kehräyksestä kylkeä vasten. Niinä hetkinä tiedän, että elämä kantaa <3

Ai vitsi nyt kun sain kirjoitushanat auki, niin tuntuu, että voisin kirjoittaa vaikka mistä! Ehkä palailemme muihin kuulumisiin piakkoin "jos kävisimme tänään kahvilla"-postauksen tyyliin :-)

Sitä ennen olisi kuitenkin tosi kiva kuulla miten sun syksy on lähtenyt käyntiin? Onko energiatasot olleet korkealla, matalalla vai jotain siltä väliltä? :) 

16. elokuuta 2016

Satunnaista, muttei itsestäänselvää

Heippa! Minulla on tehnyt mieli kirjoitella tänne jo useamman päivän, mutta en ole oikein osannut jäsennellä mitään järkevää. Skotlannin reissun toinen osa kuvineen saa vielä odotella ja olkoon tänään vuorossa satunnaista ja epäjohdonmukaista ajatuksenvirtaa, jokusella kesäkuvalla höystettynä!



Kesälomani loppui tänään ja vaikka viikonloppuna olo oli hieman haikea, niin ei voi muuta kuin iloita ja tuntea kiitollisuutta siitä, miten ihana kesä(loma) tänäkin vuonna oli. Paljon ulkoilua, luontohetkiä, kirjoja, riippumattoilua ja hetkiä rakkaiden kanssa. Skotlannin matkan lisäksi kävin mökkeilemässä kotiseudullani Lapissa sekä minireissun Teemun kotona Pohjois-Karjalassa. Koli oli todella kaunis ja meille sattui siellä aivan täydellinen melontapäivä. (tai siis ihan tarkoituksella pyrimme ajoittamaan reissun sopivan tyynelle päivälle, mutta saimme kyllä lopulta todella ihanan sään, ehkä kesän viimeisen oikeasti lämpimän päivän...ainakin tällä erää!)


Vuokrasimme kajakit Kolin alamajalta ja lähdimme melomaan kohti kahvilanpitäjien suosittelemia Hiekkasaaria. Tuulta oli jonkin verran, mutta vähemmän kuin aiemmilla melontakerroillamme, ja olikin ilo kerrankin päästä melomaan matkaa ilman jatkuvaa siksakkailua. Päivä oli tosiaan aurinkoinen ja perillä meitä odotti niin täydellinen näky, että hihkuin riemusta jo kaukaa. Ikioma hiekkaranta "autiolla" saarella! Kyseessä oli kylläkin Metsähallituksen (?) ylläpitämä saarensopukka nuotiopaikkoineen, mutta tuona elokuisena maanantaina me olimme saaren ainoat vieraat ja nautimme hetkestä jokaisella solullamme. Oli aivan täydellisen ihanaa rantautua omalle saarelle uimaan ja nauttimaan auringosta! Juuri tällaisista hetkistä unelmoin ilmoittautuessani melontakurssille :)


Niin ihania hetkiä kuin koko kesä onkin pitänyt sisällään, oli tuo päivä kyllä koko kesän paras! Päivä kruunattiin vielä leiriytymällä Kolin kauniilla, veden ympäröimällä leirintäalueella. Viritimme riippumaton järven rantaan ja onnentunne siinä köllötellessä oli miltei pakahduttava. Tuntui, että juuri sillä hetkellä en voisi pyytää elämältä yhtään mitään enempää :) Kätevä matkakokoinen riippumatto on muuten kesän ehdottomasti paras hankinta!!

AuringonNOUSU Kolilla <3 Ei tule monesti auringonnousuja todistettua, mutta nyt heräsin ihmettelemään :)

Vaikka aiemmin vannoin, että en anna syksyfiiliksien hiipiä ennen elokuun loppua, niin näiden koleiden säiden ja töihinpaluun myötä on tuo päätös alkanut hieman rakoilla. Olen aina vuodenaikojen suhteen jotenkin etuajassa. Helmikuussa hehkutan kevättä, toukokuussa kesää ja elokuu alkaa tuntua jo syksyltä. Talvi onkin sitten vähän plöööh, varsinkin parina viime vuonna Etelä-Suomessa, kun lunta ei ole tullut juuri miksikään. Tulisipa tänä vuonna enempi! Sanoin Teemulle puoliläpällä, että minun pitäisi varmaan alkaa harrastaa hiihtämistä, jotta oppisin tykkäämään talvestakin enempi :D Toistaiseksi kuitenkin kartan tuota kouluaikojen pakkopullaa edelleen... Luulen, että lumikenkäily voisi olla pikkuisen lähempänä ;)

Mun lemppari juuri nyt <3

Tiedättekö mikä on mielestäni ihan parasta vanhenemisessa? No se, että oppii olemaan jotenkin armollisempi itseään kohtaan ja erityisesti se, että oppii nauttimaan suuresti elämän pienistä asioista! Siis oikeasti iloitsee siekailematta aivan mahdottomankin pienistä jutuista ja tuntee kiitollisuutta asioista, joita aiemmin ei edes huomannut. Ei ota terveyttä ja elämän hyviä asioita itsestäänselvyyksinä (ainakaan ihan joka päivä), vaan arvostaa ja kiittää kaikesta hyvästä, mitä elämässä on juuri nyt. Paljon on asioita, joihin ei voi elämässä vaikuttaa, paljon on epäreiluja sattumuksia, terveyshuolia, stressiä ja mielipahaa.

Tosi paljon on kuitenkin myös asioita joista kiittää... luonto (ja siellä sitä riittääkin ihmeteltävää!), hyvä ruoka, ystävät, terveet jalat, rakkaus, auringonlaskut, terveet kädet, auringonnnousut, oma sohva, hyvät kirjat, silmät, joilla näkee lukea... Hölmöä ehkä, mutta monesti pahanakin päivänä saan aikaiseksi onnellisuuden häivähdyksiä vain keskittymällä hetkeksi niihin asioihin, jotka ovat hyvin ja kauniisti kaiken sen hullumyllyn keskellä.

Mielestäni onnellisuus ei ole päämäärä, joka saavutetaan kovalla työllä ja tuskalla, vaan onnellisuus asuu ihan jokaisessa päivässä. Onnellisuus antaa tilaa muillekin tunteille, myös alakulolle ja mielipahalle, mutta onnellisuutta on silti mahdollista tuntea myös pahana päivinä, tai ainakin siitä seuraavana. On niin paljon sellaista, mikä ei ole itsestäänselvää, vaan kaunista ja kiittämisen arvoista.


Tällä viikolla olen iloinnut ikkunalaudasta, jonka Teemu meille asensi <3 Ikkunalauta tosin romahti kissan painosta ekalla kerralla ja kaikki nämä kolme kasvia ruukkuineen tuhoutuivat :D No, nyt on uudet, entistä ehommat tilalla!

Heh, minähän saatoin alussa varoittaa, että luvassa on satunnaista ajatuksenvirtaa ;) Näin käy, kun hautoo blogitekstejä liian pitkään :D No mutta, jospa nämä teksti lähtisi taas tästä virtaamaan ja ellei, niin tulen taas jossain välissä höpöttelemään omiani! Nyt heittäydyn tuohon olkkarin lattialle venyttelemään hetkeksi.

Minkälaisia ajatuksia ja fiiliksiä teillä on juuri nyt? Mikä on ollut parasta kesässä, mitä odotatte tulevilta kuukausilta? Mistä olet kiitollinen juuri nyt? :)

Ps. Insta päivittyy tiuhempaan ja sieltä löytyy kuvatunnelmia nimimerkillä Tinttarainen ! :)

1. elokuuta 2016

Päivävaelluksia ihanassa Skotlannissa (osa 1)

Heippa ja terveiset kauniista Skotlannista! Kotiuduimme reissusta muutama päivä sitten ja sen jälkeen ehdimmekin viettää jo mukavan Tampere-viikonlopun (blogi)ystävieni Hannan (Sporttaillaan!) ja Satun (Juoksuaskeleet) kanssa. Nyt kuitenkin ajattelin palata hetkeksi Skotlannin tunnelmiin! Olimme reissussa 9 päivää ja kiertelimme pääosin erilaisissa luontokohteissa, kaupunkien jäädessä tällä kertaa hieman vähemmälle.

Olin todella vaikuttunut Skotlannin luonnosta ja me maksimoimmekin luontokokemukset tekemällä useita 1 - 3,5 tunnin mittaisia vaelluksia laaksoissa ja kukkuloilla :) Toki ajokilometrejäkin tuli paljon, yli 1000 km, mutta silti minulle jäi päällimäiseksi mieleen juuri kaikki päivävaellukset kauniine maisemineen! 


Skotlannissa erilaisia vaellusreittejä on todella helppo löytää joko lähtemällä seuraamaan jotakin sattumanvaraista polkua majapaikan lähistöllä tai pongaamalla omalle kunnolle sopivia reittejä erinomaiselta Walkhighlands-sivustolta (klik). Tämän postauksen ensimmäiset kuvat ovat esimerkki ihan vain jostakin random polusta, joka löytyi Glen Clovassa olleen hotellimme takapihalta :)


Ensimmäisen päivän iltana sää oli aivan poikkeuksellisen lämmin ja aurinkoinen, joten halusimme lähteä verryttelemään matkalla jumiutuneita jalkojamme lähipolulle. Glen Clova tuntui olevan hieman sivussa ruuhkaisimmilta turistireiteiltä ja siitä muodostuikin lopulta yksi lempipaikoistani Skotlannissa. Jotenkin siellä vain tuli rauhallinen olo ja oli tilaa hengittää. Lisäksi meillä oli kyllä aivan ihana huone Glen Clova - hotellissa - todellista luksusta heti loman alkupäiviin <3. Seuraavat yöt nukuimmekin sitten teltassa sangen vaihtelevissa sääolosuhteissa ;D

 Glen Clova Hotellin takaa lähti polku kumpuileville niityille.

Vaellus-selfie Glen Clovassa! :D


Reissun toiselle päivälle osui todella kovat rankkasateet, ja ajelimme Cairngormsin kansallispuiston kapeilla teillä sumuisia maisemia ihmetellen. Iltapäivällä sade kuitenkin taukosi ja lähdimme jälleen kiipeämään yhdelle kukkulalle Braemarissa. Paikallisen turisti-infon henkilö ei suositellut kävelyä niin pilvisenä ja sateisena päivänä, mutta me päätimme silti lähteä hieman jalottelemaan. Olosuhteet olivat lopulta aivan kelvolliset... pongasimmepa reitillä myös vanhemman Skotti-herran, joka oli lähtenyt tekemään samaisen kävelyn hienosti suorissa housuissa ja pikkutakissa. Me hikoilimme, hän oli vain "pienellä päiväkävelyllä" :D

Rankkasateen jälkeen Braemarin maisemat olivat harmaat, mutta ylhäältä katsottuina ne näyttivät silti aivan vaikuttavilta :)

Glen Clovan ja Braemarin pikkukävelyt olivat sopivaa alkulämmittelyä meidän alkureissun upeimmalle kävelylle Corrie Feessä! Tämä kävely lähti muutaman kilometrin päästä Glen Clovan hotelliltamme ja alkuun kävelimme n. 45 minuuttia jokseenkin puuduttavaa metsäreittiä. Skotlannissa oli aika paljon istutettua ja hoitamatonta metsää, joista ei löytynyt Suomen metsien taianomaista tunnelmaa. (Suomen metsät ovatkin ihan parhautta! <3) Oli metsäpätkillä onneksi muutama nätimpikin näkymä, tämä muun muassa:


Metsäpätkän jälkeen silmiemme eteen avautui aivan käsittämättömän upea "luonnon amfiteatteri" - Corrie Fee! Kuvat eivät tee oikeutta paikan kauneudelle, joten tässäkin kohtaa on pakko vain todeta, että tämä on koettava omin silmin ja jaloin! Jotakin osviittaa paikan suuruudesta saa ehkä tästä kuvasta, jonka vasemmassa alakulmassa minä vaellan polulla pienenpienenä pisteenä :)



Corrie Feessä vaelsimme ensin hyvää polkua pitkin tasaisen laakson läpi, minkä jälkeen lähdimme kiipeämään ylöspäin. Pysähdyimme vähän väliä ihailemaan taaksemme avautuvaa maisemaa. Valokuvaaminen on aina hyvä syy pysähtyä vetämään happea ;)


Onnellinen vaeltaja Corrie Feessä :) 


Tässä vaiheessa jalka nousi vielä melko kepeästi ;) Jalassa minulla on aivan ihanan pehmeät, mukavat ja hengittävät Drop of Mindfulness - housut, jotka uskalsin pukea päälle, koska päiväksi ei oltu luvattu sateita. Istun itseasiassa nytkin sohvalla nämä pöksyt jalassa... ovat niin supermukavat ;D 

 Tässä lepohetki päivän korkeimmalla kohdalla Corrie Feessä! Ihan kelvolliset olivat maisemat, vai mitä sanotte? :) Vieläkin korkeammalle olisi päässyt, mutta meillä oli edessä vielä monen tunnin ajomatka tälle päivälle ja näimme viisaimmaksi lähteä laskeutumaan varovasti takaisin kohti laaksoa, metsää ja parkkipaikkaa :)

Tässä siis hieman ensimmäisiä tunnelmia Skotlannin kauniista luonnosta! Näiden kävelyiden lisäksi teimme vielä 2 + 1 todella upeaa päivävaellusta, mutta niihin tunnelmiin palaillaan hieman myöhemmin... ne kuvat nimittäin ansaitsevat aivan oman postauksensa!

Asiasta kukkapurkkiin... Ostimme reissu(j)a varten Ticket to the Moon - riippumaton, joka on osoittautunut ehkä mukavimmaksi paikaksi köllötellä, ever! :) Tämä lähtee kyllä mukaan kaikille tuleville reissuillemme. Katsotaan saisimmeko sen viriteltyä tänä kesänä vielä vaikkapa Kolin kansallismaisemiin :-)


Onkos joku teistä käynyt Skotlannissa tai haaveillut käyvänsä? Onko joku köllötellyt riippumatossa? :)

18. heinäkuuta 2016

Sun elämä, ei kenenkään muun

Olen parhaillaan mukana Kirjoita kevyempi kesä - kirjoituskurssilla, jossa tarkoituksena on puhdistaa mieltä talven aikana kertyneestä kuormasta ja "hälinästä". Rakastan kirjoittamista ja olen osallistunut Katri Syvärisen intuitiivisen kirjoittamisen kursseille kahdesti aiemminkin.

En ole varma, onko vanhoihin kirjoituksiin tarkoitus varsinaisesti koskaan palata, mutta en malttanut olla silmäilemättä niitä nyt, kun kaivoin vihkon taas esiin. Intuitiivisen kirjoittamisen tuloksena syntyvä teksti on todellista ajatusten virtaa ja ainakin minulla melko epäjohdonmukaista ja pomppivaa. Silti olin aika hämmästynyt siitä, miten useampikin asia elämässäni on muuttunut siihen suuntaan, mitä noissa vanhoissa teksteissä toivoin ja kaipasin (osa asioista on sitten edelleenkin aivan retuperällä :D). 


Ehkä kirjoittaminen auttoi minua pysähtymään ja näin yksinkertaisesti antoi mielelle mahdollisuuden prosessoida elämää ja toiveita tarkemmin. Usein kun elämä on niin vauhdikasta, että syvemmälle ajattelulle ei jää liiemmin aikaa. Toisinaan saattaa olla jopa niin, että elämä on niin vauhdikasta juuri siksi, ettei ajattelulle jäisi liika aikaa! Oman elämän tarkempi pohdiskelu kun ei ole aina aivan mukavaa tai kivutonta, varsinkin jos sieltä pohjalta paljastuu asioita, jotka eivät ole kuten toivoisi. 

En ole varsinaisesti yliajattelun kannattaja, sillä mieli kyllä löytää aina jotain "naristavaa", mutta uskon, että joskus on kuitenkin hyvä kysyä itseltään mitä kuuluu. Jos ei koskaan mieti itse, niin onko silloin olemassa vaara, että alkaa elää kuin huomaamatta muiden ihmisten (kuviteltujen?) odotusten mukaan?


Aina löytyy ihmisiä, jotka eivät ymmärrä meidän valintojamme. Aina löytyy joku, joka on valmis kertomaan meille miten kuuluisi elää ja sitäkin varmemmin löytyy ihmisiä, jotka ihmettelevät valintojamme selkämme takana. Toisinaan taustalla voi olla aitoa huolta ja välittämistä hyvinvoinnistamme, toisinaan taas ehkä epävarmuutta omista valinnoista. Varmaan jokainen meistä tietää, että on paljon helpompaa arvostella toisten valintoja kuin miettiä ja muuttaa omiaan. 

Tottahan läheisimpien ihmisten mielipiteitä kuuntelee ja arvostaa, mutta silti jokaisen on tehtävä elämässä omat valintansa ja otettava vastuuta niiden seurauksista. Ei tätä elämää voi toki elää vain itsekkäästi omaa etuaan ajaen, mutta ei ehkä myöskään kannata poukkaroida päämäärättömästi suuntaan ja toiseen muiden (oletettuja) odotuksia täyttäen (yrittäen). Meidän kaikkien onnen avaimet ovat erilaiset, ne muuttuvat myös elämän aikana, eikä kukaan muu kuin sinä voi aidosti määrittää, mikä juuri sinut tekee onnelliseksi!


Uskon, että jokaikinen meistä voi tulla onnelliseksi, jos uskaltaa avautua ja luottaa elämään. Sen ymmärtää toisinaan kirkkaammin, toisinaan ehkä vähän unohtaakin, mutta elämä on aivan liian arvokas tuhlattavaksi jonninjoutaviin. Jokainen meistä on arvokas ja jokainen meistä voi vaikuttaa tähän maailmaan levittämällä ympärilleen positiivista energiaa, hymyjä, halauksia ja ystävällisyyttä. Ja ottamalla vastaan sitä kaikkea hyvää, jota siitä seuraa :) Itse ainakin kaipaan juuri nyt uskoa hyvään sekä ripauksen lisää rohkeutta luottaa omiin valintoihin. 

Kuunnellaan sydämiämme, eletään rohkeasti <3 Sun elämä, ei kenenkään muun. 

Oletteko te pitäneet päiväkirjaa tai muuten toisinaan selvittäneet ajatuksianne kirjoittamalla? Onko joskus tullut tehtyä valintoja, jotka eivät ole omia, vaan toisten odotusten mukaisia? Mistä löytyy rohkeus ja usko omiin valintoihin? Ketä te rohkaisette uskomaan unelmiinsa? :) Ihanaa kesää!

Ps. Tulevia Skotlannin seikkailuitamme voi seurata Instassa, mistä löydyn nimimerkillä Tinttarainen :)
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...