16. elokuuta 2016

Satunnaista, muttei itsestäänselvää

Heippa! Minulla on tehnyt mieli kirjoitella tänne jo useamman päivän, mutta en ole oikein osannut jäsennellä mitään järkevää. Skotlannin reissun toinen osa kuvineen saa vielä odotella ja olkoon tänään vuorossa satunnaista ja epäjohdonmukaista ajatuksenvirtaa, jokusella kesäkuvalla höystettynä!



Kesälomani loppui tänään ja vaikka viikonloppuna olo oli hieman haikea, niin ei voi muuta kuin iloita ja tuntea kiitollisuutta siitä, miten ihana kesä(loma) tänäkin vuonna oli. Paljon ulkoilua, luontohetkiä, kirjoja, riippumattoilua ja hetkiä rakkaiden kanssa. Skotlannin matkan lisäksi kävin mökkeilemässä kotiseudullani Lapissa sekä minireissun Teemun kotona Pohjois-Karjalassa. Koli oli todella kaunis ja meille sattui siellä aivan täydellinen melontapäivä. (tai siis ihan tarkoituksella pyrimme ajoittamaan reissun sopivan tyynelle päivälle, mutta saimme kyllä lopulta todella ihanan sään, ehkä kesän viimeisen oikeasti lämpimän päivän...ainakin tällä erää!)


Vuokrasimme kajakit Kolin alamajalta ja lähdimme melomaan kohti kahvilanpitäjien suosittelemia Hiekkasaaria. Tuulta oli jonkin verran, mutta vähemmän kuin aiemmilla melontakerroillamme, ja olikin ilo kerrankin päästä melomaan matkaa ilman jatkuvaa siksakkailua. Päivä oli tosiaan aurinkoinen ja perillä meitä odotti niin täydellinen näky, että hihkuin riemusta jo kaukaa. Ikioma hiekkaranta "autiolla" saarella! Kyseessä oli kylläkin Metsähallituksen (?) ylläpitämä saarensopukka nuotiopaikkoineen, mutta tuona elokuisena maanantaina me olimme saaren ainoat vieraat ja nautimme hetkestä jokaisella solullamme. Oli aivan täydellisen ihanaa rantautua omalle saarelle uimaan ja nauttimaan auringosta! Juuri tällaisista hetkistä unelmoin ilmoittautuessani melontakurssille :)


Niin ihania hetkiä kuin koko kesä onkin pitänyt sisällään, oli tuo päivä kyllä koko kesän paras! Päivä kruunattiin vielä leiriytymällä Kolin kauniilla, veden ympäröimällä leirintäalueella. Viritimme riippumaton järven rantaan ja onnentunne siinä köllötellessä oli miltei pakahduttava. Tuntui, että juuri sillä hetkellä en voisi pyytää elämältä yhtään mitään enempää :) Kätevä matkakokoinen riippumatto on muuten kesän ehdottomasti paras hankinta!!

AuringonNOUSU Kolilla <3 Ei tule monesti auringonnousuja todistettua, mutta nyt heräsin ihmettelemään :)

Vaikka aiemmin vannoin, että en anna syksyfiiliksien hiipiä ennen elokuun loppua, niin näiden koleiden säiden ja töihinpaluun myötä on tuo päätös alkanut hieman rakoilla. Olen aina vuodenaikojen suhteen jotenkin etuajassa. Helmikuussa hehkutan kevättä, toukokuussa kesää ja elokuu alkaa tuntua jo syksyltä. Talvi onkin sitten vähän plöööh, varsinkin parina viime vuonna Etelä-Suomessa, kun lunta ei ole tullut juuri miksikään. Tulisipa tänä vuonna enempi! Sanoin Teemulle puoliläpällä, että minun pitäisi varmaan alkaa harrastaa hiihtämistä, jotta oppisin tykkäämään talvestakin enempi :D Toistaiseksi kuitenkin kartan tuota kouluaikojen pakkopullaa edelleen... Luulen, että lumikenkäily voisi olla pikkuisen lähempänä ;)

Mun lemppari juuri nyt <3

Tiedättekö mikä on mielestäni ihan parasta vanhenemisessa? No se, että oppii olemaan jotenkin armollisempi itseään kohtaan ja erityisesti se, että oppii nauttimaan suuresti elämän pienistä asioista! Siis oikeasti iloitsee siekailematta aivan mahdottomankin pienistä jutuista ja tuntee kiitollisuutta asioista, joita aiemmin ei edes huomannut. Ei ota terveyttä ja elämän hyviä asioita itsestäänselvyyksinä (ainakaan ihan joka päivä), vaan arvostaa ja kiittää kaikesta hyvästä, mitä elämässä on juuri nyt. Paljon on asioita, joihin ei voi elämässä vaikuttaa, paljon on epäreiluja sattumuksia, terveyshuolia, stressiä ja mielipahaa.

Tosi paljon on kuitenkin myös asioita joista kiittää... luonto (ja siellä sitä riittääkin ihmeteltävää!), hyvä ruoka, ystävät, terveet jalat, rakkaus, auringonlaskut, terveet kädet, auringonnnousut, oma sohva, hyvät kirjat, silmät, joilla näkee lukea... Hölmöä ehkä, mutta monesti pahanakin päivänä saan aikaiseksi onnellisuuden häivähdyksiä vain keskittymällä hetkeksi niihin asioihin, jotka ovat hyvin ja kauniisti kaiken sen hullumyllyn keskellä.

Mielestäni onnellisuus ei ole päämäärä, joka saavutetaan kovalla työllä ja tuskalla, vaan onnellisuus asuu ihan jokaisessa päivässä. Onnellisuus antaa tilaa muillekin tunteille, myös alakulolle ja mielipahalle, mutta onnellisuutta on silti mahdollista tuntea myös pahana päivinä, tai ainakin siitä seuraavana. On niin paljon sellaista, mikä ei ole itsestäänselvää, vaan kaunista ja kiittämisen arvoista.


Tällä viikolla olen iloinnut ikkunalaudasta, jonka Teemu meille asensi <3 Ikkunalauta tosin romahti kissan painosta ekalla kerralla ja kaikki nämä kolme kasvia ruukkuineen tuhoutuivat :D No, nyt on uudet, entistä ehommat tilalla!

Heh, minähän saatoin alussa varoittaa, että luvassa on satunnaista ajatuksenvirtaa ;) Näin käy, kun hautoo blogitekstejä liian pitkään :D No mutta, jospa nämä teksti lähtisi taas tästä virtaamaan ja ellei, niin tulen taas jossain välissä höpöttelemään omiani! Nyt heittäydyn tuohon olkkarin lattialle venyttelemään hetkeksi.

Minkälaisia ajatuksia ja fiiliksiä teillä on juuri nyt? Mikä on ollut parasta kesässä, mitä odotatte tulevilta kuukausilta? Mistä olet kiitollinen juuri nyt? :)

Ps. Insta päivittyy tiuhempaan ja sieltä löytyy kuvatunnelmia nimimerkillä Tinttarainen ! :)

1. elokuuta 2016

Päivävaelluksia ihanassa Skotlannissa (osa 1)

Heippa ja terveiset kauniista Skotlannista! Kotiuduimme reissusta muutama päivä sitten ja sen jälkeen ehdimmekin viettää jo mukavan Tampere-viikonlopun (blogi)ystävieni Hannan (Sporttaillaan!) ja Satun (Juoksuaskeleet) kanssa. Nyt kuitenkin ajattelin palata hetkeksi Skotlannin tunnelmiin! Olimme reissussa 9 päivää ja kiertelimme pääosin erilaisissa luontokohteissa, kaupunkien jäädessä tällä kertaa hieman vähemmälle.

Olin todella vaikuttunut Skotlannin luonnosta ja me maksimoimmekin luontokokemukset tekemällä useita 1 - 3,5 tunnin mittaisia vaelluksia laaksoissa ja kukkuloilla :) Toki ajokilometrejäkin tuli paljon, yli 1000 km, mutta silti minulle jäi päällimäiseksi mieleen juuri kaikki päivävaellukset kauniine maisemineen! 


Skotlannissa erilaisia vaellusreittejä on todella helppo löytää joko lähtemällä seuraamaan jotakin sattumanvaraista polkua majapaikan lähistöllä tai pongaamalla omalle kunnolle sopivia reittejä erinomaiselta Walkhighlands-sivustolta (klik). Tämän postauksen ensimmäiset kuvat ovat esimerkki ihan vain jostakin random polusta, joka löytyi Glen Clovassa olleen hotellimme takapihalta :)


Ensimmäisen päivän iltana sää oli aivan poikkeuksellisen lämmin ja aurinkoinen, joten halusimme lähteä verryttelemään matkalla jumiutuneita jalkojamme lähipolulle. Glen Clova tuntui olevan hieman sivussa ruuhkaisimmilta turistireiteiltä ja siitä muodostuikin lopulta yksi lempipaikoistani Skotlannissa. Jotenkin siellä vain tuli rauhallinen olo ja oli tilaa hengittää. Lisäksi meillä oli kyllä aivan ihana huone Glen Clova - hotellissa - todellista luksusta heti loman alkupäiviin <3. Seuraavat yöt nukuimmekin sitten teltassa sangen vaihtelevissa sääolosuhteissa ;D

 Glen Clova Hotellin takaa lähti polku kumpuileville niityille.

Vaellus-selfie Glen Clovassa! :D


Reissun toiselle päivälle osui todella kovat rankkasateet, ja ajelimme Cairngormsin kansallispuiston kapeilla teillä sumuisia maisemia ihmetellen. Iltapäivällä sade kuitenkin taukosi ja lähdimme jälleen kiipeämään yhdelle kukkulalle Braemarissa. Paikallisen turisti-infon henkilö ei suositellut kävelyä niin pilvisenä ja sateisena päivänä, mutta me päätimme silti lähteä hieman jalottelemaan. Olosuhteet olivat lopulta aivan kelvolliset... pongasimmepa reitillä myös vanhemman Skotti-herran, joka oli lähtenyt tekemään samaisen kävelyn hienosti suorissa housuissa ja pikkutakissa. Me hikoilimme, hän oli vain "pienellä päiväkävelyllä" :D

Rankkasateen jälkeen Braemarin maisemat olivat harmaat, mutta ylhäältä katsottuina ne näyttivät silti aivan vaikuttavilta :)

Glen Clovan ja Braemarin pikkukävelyt olivat sopivaa alkulämmittelyä meidän alkureissun upeimmalle kävelylle Corrie Feessä! Tämä kävely lähti muutaman kilometrin päästä Glen Clovan hotelliltamme ja alkuun kävelimme n. 45 minuuttia jokseenkin puuduttavaa metsäreittiä. Skotlannissa oli aika paljon istutettua ja hoitamatonta metsää, joista ei löytynyt Suomen metsien taianomaista tunnelmaa. (Suomen metsät ovatkin ihan parhautta! <3) Oli metsäpätkillä onneksi muutama nätimpikin näkymä, tämä muun muassa:


Metsäpätkän jälkeen silmiemme eteen avautui aivan käsittämättömän upea "luonnon amfiteatteri" - Corrie Fee! Kuvat eivät tee oikeutta paikan kauneudelle, joten tässäkin kohtaa on pakko vain todeta, että tämä on koettava omin silmin ja jaloin! Jotakin osviittaa paikan suuruudesta saa ehkä tästä kuvasta, jonka vasemmassa alakulmassa minä vaellan polulla pienenpienenä pisteenä :)



Corrie Feessä vaelsimme ensin hyvää polkua pitkin tasaisen laakson läpi, minkä jälkeen lähdimme kiipeämään ylöspäin. Pysähdyimme vähän väliä ihailemaan taaksemme avautuvaa maisemaa. Valokuvaaminen on aina hyvä syy pysähtyä vetämään happea ;)


Onnellinen vaeltaja Corrie Feessä :) 


Tässä vaiheessa jalka nousi vielä melko kepeästi ;) Jalassa minulla on aivan ihanan pehmeät, mukavat ja hengittävät Drop of Mindfulness - housut, jotka uskalsin pukea päälle, koska päiväksi ei oltu luvattu sateita. Istun itseasiassa nytkin sohvalla nämä pöksyt jalassa... ovat niin supermukavat ;D 

 Tässä lepohetki päivän korkeimmalla kohdalla Corrie Feessä! Ihan kelvolliset olivat maisemat, vai mitä sanotte? :) Vieläkin korkeammalle olisi päässyt, mutta meillä oli edessä vielä monen tunnin ajomatka tälle päivälle ja näimme viisaimmaksi lähteä laskeutumaan varovasti takaisin kohti laaksoa, metsää ja parkkipaikkaa :)

Tässä siis hieman ensimmäisiä tunnelmia Skotlannin kauniista luonnosta! Näiden kävelyiden lisäksi teimme vielä 2 + 1 todella upeaa päivävaellusta, mutta niihin tunnelmiin palaillaan hieman myöhemmin... ne kuvat nimittäin ansaitsevat aivan oman postauksensa!

Asiasta kukkapurkkiin... Ostimme reissu(j)a varten Ticket to the Moon - riippumaton, joka on osoittautunut ehkä mukavimmaksi paikaksi köllötellä, ever! :) Tämä lähtee kyllä mukaan kaikille tuleville reissuillemme. Katsotaan saisimmeko sen viriteltyä tänä kesänä vielä vaikkapa Kolin kansallismaisemiin :-)


Onkos joku teistä käynyt Skotlannissa tai haaveillut käyvänsä? Onko joku köllötellyt riippumatossa? :)

18. heinäkuuta 2016

Sun elämä, ei kenenkään muun

Olen parhaillaan mukana Kirjoita kevyempi kesä - kirjoituskurssilla, jossa tarkoituksena on puhdistaa mieltä talven aikana kertyneestä kuormasta ja "hälinästä". Rakastan kirjoittamista ja olen osallistunut Katri Syvärisen intuitiivisen kirjoittamisen kursseille kahdesti aiemminkin.

En ole varma, onko vanhoihin kirjoituksiin tarkoitus varsinaisesti koskaan palata, mutta en malttanut olla silmäilemättä niitä nyt, kun kaivoin vihkon taas esiin. Intuitiivisen kirjoittamisen tuloksena syntyvä teksti on todellista ajatusten virtaa ja ainakin minulla melko epäjohdonmukaista ja pomppivaa. Silti olin aika hämmästynyt siitä, miten useampikin asia elämässäni on muuttunut siihen suuntaan, mitä noissa vanhoissa teksteissä toivoin ja kaipasin (osa asioista on sitten edelleenkin aivan retuperällä :D). 


Ehkä kirjoittaminen auttoi minua pysähtymään ja näin yksinkertaisesti antoi mielelle mahdollisuuden prosessoida elämää ja toiveita tarkemmin. Usein kun elämä on niin vauhdikasta, että syvemmälle ajattelulle ei jää liiemmin aikaa. Toisinaan saattaa olla jopa niin, että elämä on niin vauhdikasta juuri siksi, ettei ajattelulle jäisi liika aikaa! Oman elämän tarkempi pohdiskelu kun ei ole aina aivan mukavaa tai kivutonta, varsinkin jos sieltä pohjalta paljastuu asioita, jotka eivät ole kuten toivoisi. 

En ole varsinaisesti yliajattelun kannattaja, sillä mieli kyllä löytää aina jotain "naristavaa", mutta uskon, että joskus on kuitenkin hyvä kysyä itseltään mitä kuuluu. Jos ei koskaan mieti itse, niin onko silloin olemassa vaara, että alkaa elää kuin huomaamatta muiden ihmisten (kuviteltujen?) odotusten mukaan?


Aina löytyy ihmisiä, jotka eivät ymmärrä meidän valintojamme. Aina löytyy joku, joka on valmis kertomaan meille miten kuuluisi elää ja sitäkin varmemmin löytyy ihmisiä, jotka ihmettelevät valintojamme selkämme takana. Toisinaan taustalla voi olla aitoa huolta ja välittämistä hyvinvoinnistamme, toisinaan taas ehkä epävarmuutta omista valinnoista. Varmaan jokainen meistä tietää, että on paljon helpompaa arvostella toisten valintoja kuin miettiä ja muuttaa omiaan. 

Tottahan läheisimpien ihmisten mielipiteitä kuuntelee ja arvostaa, mutta silti jokaisen on tehtävä elämässä omat valintansa ja otettava vastuuta niiden seurauksista. Ei tätä elämää voi toki elää vain itsekkäästi omaa etuaan ajaen, mutta ei ehkä myöskään kannata poukkaroida päämäärättömästi suuntaan ja toiseen muiden (oletettuja) odotuksia täyttäen (yrittäen). Meidän kaikkien onnen avaimet ovat erilaiset, ne muuttuvat myös elämän aikana, eikä kukaan muu kuin sinä voi aidosti määrittää, mikä juuri sinut tekee onnelliseksi!


Uskon, että jokaikinen meistä voi tulla onnelliseksi, jos uskaltaa avautua ja luottaa elämään. Sen ymmärtää toisinaan kirkkaammin, toisinaan ehkä vähän unohtaakin, mutta elämä on aivan liian arvokas tuhlattavaksi jonninjoutaviin. Jokainen meistä on arvokas ja jokainen meistä voi vaikuttaa tähän maailmaan levittämällä ympärilleen positiivista energiaa, hymyjä, halauksia ja ystävällisyyttä. Ja ottamalla vastaan sitä kaikkea hyvää, jota siitä seuraa :) Itse ainakin kaipaan juuri nyt uskoa hyvään sekä ripauksen lisää rohkeutta luottaa omiin valintoihin. 

Kuunnellaan sydämiämme, eletään rohkeasti <3 Sun elämä, ei kenenkään muun. 

Oletteko te pitäneet päiväkirjaa tai muuten toisinaan selvittäneet ajatuksianne kirjoittamalla? Onko joskus tullut tehtyä valintoja, jotka eivät ole omia, vaan toisten odotusten mukaisia? Mistä löytyy rohkeus ja usko omiin valintoihin? Ketä te rohkaisette uskomaan unelmiinsa? :) Ihanaa kesää!

Ps. Tulevia Skotlannin seikkailuitamme voi seurata Instassa, mistä löydyn nimimerkillä Tinttarainen :)

6. heinäkuuta 2016

Kesä Tampereella

Olemme asuneet Tampereella nyt noin 1,5 kuukautta ja hetkittäisestä muuttoväsymyksestä huolimatta olo on ollut tyyni ja onnellinen. Hetkeäkään en ole katunut muuttoa, vaan se on tuntunut täysin oikealta päätökseltä jokaisessa solussa ja sielun sopukassa. Sellainen selittämätön tunne, että on tullut kotiin. On ollut mukavaa rikkoa rutiineita ja opetella tuntemaan uusia paikkoja ja reittejä. Kesällä on niin valoisaa, että energian määrä tuntuu normaalia isommalta ja jaksaa touhuilla myös työpäivän jälkeen. Tuntuu, että olisi ollut jo monta viikkoa lomalla, vaikka ihan normaaleja työpäiviä olen tehnyt :) 

On ollut vaikeuksia motivoitua tänne blogin pariin, kun on niin paljon koettavaa, mutta nyt ajattelin jakaa hieman kesäkuulumisia kuvien muodossa! Nautitaan kesästä! :)

 Perjantaina oli ihanan lämmin ilma ja kiipesimme siskoni kanssa Pyynikin näkötorniin ihailemaan maisemia ja maistamaan niitä kuuluisia munkkeja ;) 


Viime kesä oli niin hyinen, että en tainnut uida kuin kerran loppukesästä. Tänä kesänä olen uinut jo monta kertaa ja nauttinut siitä ihan tosi paljon. Vesi on ehkä mun elementti :-)

Olen kaivannut joogamatolle ja koittanut alkaa taas joogailla hieman. Ostin pitkästä aikaa Yogaian jäsenyyden ja toivon, että kesälomalla joogaamisesta tulisi taas jonkinlainen rutiini... Siitä tulee vaan niin hyvä olo niin kehoon kuin mieleenkin :) Tässä joogataan Svepun kanssa. 


Olen käynyt saunajoogassa tällaisissa maisemissa! Ihanan rentouttavaa venytellä saunan miedossa lämmössä ja lepuuttaa silmiä järvenselässä <3 

Juhannuksena mökkeilemässä isolla porukalla. Tässä kesäyön hämärin hetki. Tyyntä ja hiljaista. 

 Olen nauttinut täysin siemauksin Tampereen järvimaisemista. Toivon, että en tule koskaan ottamaan näitä näkymiä itsestäänselvyytenä, vaan tunnen niistä lapsenomaista iloa, intoa ja onnea jatkossakin! Tampere järvineen ja mäkineen on oikeasti todella kaunis (kesä-)kaupunki.


Olen nauttinut myös siitä, että työmatka on nyt lyhyempi ja pystyn menemään pyörällä toisinaan töihin. Pyörällä ollaan tehty myös pari kätköilyretkeä. 


Olen tutustunut lähimaastoihin kävellen ja mm. ihaillut tupasvilloja, joiden tuoksu ja ulkonäkö kuljettavat ajatukset lapsuuden mökkimaisemiin.

 Olen käynyt suppailemassa tuulisella järvellä...

... ja rantautunut siskon kanssa pikkuruisen saaren suojaiselle puolelle juomaan siideriä :D

Olen toteuttanut pitkäaikaisen haaveeni ja käynyt melonnan alkeiskurssin! En ollut koskaan aiemmin käynyt kajakissa, mutta nyt olen ja saatoin tykästyä aika paljon. Ihana tapa olla kosketuksissa veden ja luonnon kanssa :)

Tällaisia palasia kesätunnelmista siis täällä! Miten teidän kesässä on ollut parasta tähän asti? Oletteko käyneet vesillä tai kokeilleet jotain uutta kivaa juttua? Oletteko lukeneet hyviä kirjoja? Olis kiva kuulla kuulumisia sieltäkin :)

Ps. Näitä ja paljon muitakin tunnelmia löytyy lisää Instagramista nimimerkin Tinttarainen takaa :)

19. kesäkuuta 2016

Lukupiirin kirjat 16-20!

Ulkona sataa, sataa ropisee, joten on hyvä hetki istahtaa toviksi blogin ääreen :) Eilen oli mukava päivä, sillä lukupiirimme kokoontui 20. kerran ja samalla ensimmäistä kertaa Tampereella. Kirjapiiriimme kuuluu neljä naista ja kokoonnumme vuorotellen kunkin meistä luokse juttelemaan kirjasta ja parantamaan vähän maailmaa siinä samalla. Lukupiirillä on ikää nyt reilut kaksi vuotta ja sen aikana olemme lukeneet yhdessä tosiaan jo huimat 20 kirjaa! Olen tosi kiitollinen näistä hetkistä ja naisista elämässäni <3

Olen ottanut tavaksi kirjoitella lyhyet mietteet jokaisesta luetusta kirjasta tänne blogiinkin, sillä on mukava kuulla teidän ajatuksia niistä ja samalla taltioida muutama sananen muistoksi itsellekin. 

Aiemmat lukupiiripostaukset löytyvät täältä:

16. Kate Atkinson - Elämä elämältä
Kirjassa on hieman samantyylinen idea kuin vuonna 2004 julkaistussa, Ashton Kutcherin tähdittämässä The Butterfly Effect - elokuvassa. Tarina sijoittuu pääosin 1900-luvun alkupuoliskon Englantiin (ja hieman Saksaankin), ja kirjailija kutoo taitavasti yhteen erilaisia "mitä jos" - skenaarioita.  Kirjassa siis toistuvat samat kohtaukset yhä uudelleen ja lukijalle piirretään kuvia siitä, miten eri tavoilla elämä voikaan mennä, riippuen toisinaan aivan pienistäkin sattumuksista ja valinnoista matkan varrella. 

Kirjassa kuljetaan läpi vuosikymmenten ja sen tapahtumat nivoutuvat mielenkiintoisella tavalla myös maailmanhistorian suuriin käänteisiin. Jostakin syystä tarina ja sen päähenkilö jäivät minulle hieman etäisiksi, mutta kirjan idea ja rakenne olivat virkistävän erilaisia ja siksi viihdyin lopulta tarinan parissa ihan hyvin. Kirja laittoi miettimään myös oman elämän "mitä jos" - käännekohtia.


17. Jonas Gardell - Älä koskaan pyyhi kyyneleitä paljain käsin, osa 1, Rakkaus
Tämän kirjaviisikon ehdottomasti rankin kirja oli tositapahtumiin perustuva kuvaus 1980-luvun Ruotsista - ajasta, jolloin HIV alkoi kylvää tuhoa erityisesti homoseksuaalien keskuudessa. Kirjassa on paljon aikahyppyjä ja siinä vaihtelevat rakkauden, vapauden, sairauden, pelon ja kuoleman teemat. Kirja on riipaiseva, paikoin ahdistavakin, mutta omalla tavallaan myös todella avartava. Tarina kuljettaa aivan toisenlaiseen maailmaan ja antaa ajattelemisen aihetta.

Lukupiirissä luimme vain tämän trilogian ensimmäisen osan, mutta jälkikäteen luin sitten myös osat 2 (Sairaus) ja 3 (Kuolema). Itse en ollut täysin vakuuttunut siitä, olivatko "jatko-osat" tarpeen, sillä niissä toistui yhä uudelleen samat tarinat ja teemat homoseksuaalisen yhteisön ympärillä. Toisaalta ymmärrän hyvin, että kirjan kirjoittajalla (jolle tapahtumat olivat ymmärtääkseni omaelämänkerrallisia), oli vahva tarve saada nämä tarinat kerrottua.


18. Mamen Sanchez: On ilo juoda teetä kanssanne
Rankan kirjan jälkeen Auli valitsi meille luettavaksi mukavan kepeän teoksen, jossa seikkaillaan pääosin Espanjassa, hitusen Englannissakin. Kirjan keskiössä on aikakauslehden toimitus, jonka neuvokkaat työntekijät tekevät kaikkensa kumotakseen lehden lopettamispäätöksen. Vaikka kirjassa on hieman rikosta ja pahiksiakin, niin se on kuitenkin aika harmiton hyvänmielen kirja, jonka lukemisesta jää lämmin olo. Kirjassa on hilpeitä havaintoja kulttuurieroista ja muutenkin hauskaa ja oivaltavaa tekstiä. Ei mikään klassikkojen klassikko, mutta hyvää lukemista vaikkapa laiturinnokkaaan tänä kesänä :)


19. Gabriel Garcia Marquez: Sadan vuoden yksinäisyys
Klassikoista puheen ollen! :D Lukupiirin 19. kirja oli sellainen runsaudensarvi, että oksat pois. Kyseessähän on Kolumbiaan sijoittuva latinalaisen Amerikan klassikkoteos, jossa on henkilöhahmoja ja tapahtumia niin runsaasti, että heikompia hirvittää. Hahmoja (joilla monilla on selkeyden vuoksi vielä sama nimikin) on niin paljon, että kärryillä on melkein mahdoton pysyä. Silti kirja ei ole (liian) sekava, vaan sen tunnelmaan on helppo heittäytyä mukaan, vaikkei aina ihan tarkasti tietäisikään kenen poika tai pojanpoika nyt onkaan kyseessä. Kirja oli paikoin hyvin kummallinen (siinä on hieman yliluonnollisia elementtejäkin), mutta sen tarinoiden ja henkilöhahmojen imu säilyi vahvana loppuun asti. Tykkäsin itse kirjasta aika paljon, mutta en kyllä tiedä uskaltaisinko tätä suoranaisesti suositella kenelle tahansa. Ei helpointa luettavaa, mutta ikimuistoista kyllä. Itse luin kirjaa printattu sukupuu apuna :D


20. Emmi Itäranta: Teemestarin kirja
Tämä oli aika mykistävä kirja. Vaikka eilen juttelimme kirjasta pari tuntia, ovat ajatukset silti hieman hajallaan. Kirja on kategorialtaan scifiä ja se on dystopia, eli kuvaus maailmasta, jossa makea vesi on käynyt vähiin ekologisen katastrofin ja öljysotien seurauksena. Vaikka aihe itsessään kuulostaa synkältä, oli kirjassa kuitenkin todella kaunista kieltä (toisinaan omaan makuuni jopa hieman liiankin lyyristä), ja sen tunnelma oli herkkä, hauras ja kaiken kurjuuden keskellä rahtusen toiveikaskin.

Kirjan päähenkilö on Noria, 17-vuotias tyttö, joka perii isältään teemestarin ammatin ja siihen liittyvän roolin "veden vartijana" aikana, jona armeija valvoo ihmisten vedenkäyttöä ja rankaisee "vesirikollisia" armottomalla tavalla. Haltioiduin kirjasta, ja sen teemat saivat ajatukseni laukkaamaan - tähänkö maailmamme on menossa? Se tuntuu yhtä aikaa mahdottomalta, mutta samalla valitettavasti myös hyvin realistiselta kulkusuunnalta.

Tämä on kirja, jonka herättämistä ajatuksista haluaisin keskustella jokaisen kirjan lukeneen kanssa! Hihkaiskaa siis, jos olette lukeneet tämän tai mikäli kirja on lukulistallanne lähiaikoina :)



Tällaisia kirjoja siis lukupiirissä! Onko joukossa tuttuja kirjoja tai kirjailijoita? Mitä hyviä kirjoja olette lukeneet viimeaikoina? Mitä aiotte lukea kesälomalla? :)
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...